Kolumni

Kun Suomi putos puusta

16.5.2017 4:00Tekstikoko: AAA

Siniristilippumme! Suomi sata! Orastava talouskasvu!

Onhan toki yksilön oma syy, ettei hän työllisty?

EVVK, toteaa toisen vuoden autonasentajaopiskelija. Hänen oma tulevaisuutensa on sumussa. Ammattikoulun rokuli- eli niin kutsutut etäopetuspäivät pitävät nuoren monasti sängyn pohjalla. Työssäoppimisjaksoja hän välttelee kuin ruttoa: ”en todellakaan mene mihinkään, koska en osaa tehdä siellä mitään”. Kotipihaan jynksähtäneet autot jäävät niille sijoilleen. Tilalle hommataan aina uusi muutaman satasen rottelo.

Takavuosien jopa 40-tuntiset viikot ovat ammattikoulussa muisto vain. Opetusta viedään yhä enemmän työpaikalle. Mutta onko siellä jäljellä olevalla vähällä väellä aikaa tai halua opettaa?

Samaan aikaan toisaalla kaavaillaan työttömille velvollisuutta jatkuvaan työhakemustehtailuun. Joka viikko pitäisi hakea ainakin yhtä työpaikkaa tai menettää työttömyyskorvauksensa 60 päiväksi.

Tilastokeskuksen mukaan työttömiä on noin 260 000 ja piilotyöttömiä 125 000 (3/2017). TE-toimiston avoimet työpaikat -palvelussa on reilut 18 000 ilmoitusta (15.5.2017).

Kuvitellaanko, että työhakemusten määrän lisääntyminen lisää myös työpaikkojen määrää? Vai onko tavoitteena rahan säästö karenssien ja työttömyyskorvauksen leikkausten muodossa?

Vai silkka työttömien kyykytys, sillä onhan toki yksilön oma syy, ettei hän työllisty?

Kun nyt merkkejä talouskasvusta kuuluu vihdoin havaitun, on aika ryhtyä korjausliikkeisiin. TE-toimistoihin pitää palkata karenssiautomaattien sijasta väkeä oikeisiin töihin eli etsimään työpaikkoja ja piilotyöpaikkoja yhdessä työttömien kanssa.

Ammattikoulujen kurjistaminen on lopetettava — opettajille töitä ja koululaisille lähiopetusta!

Muuten autonasentajaopiskelija pysyy punkan pohjalla. Ja Suomi tanakasti sivuraiteella.

Minna Mäkinen

Kirjoittaja on Uutisvuoksentoimittaja.