Kolumni: Vanhat kaunat on aika jättää taakse, sillä Etelä-Karjala kaipaa uusia avauksia

1.5.2017 15:02Tekstikoko: AAA
Kuva: kai skyttä

Kaupungintaloilla käy Etelä-Karjalassa puhuri. Kuntavaalien jälkeen syntyneet leirit näyttävät puskevan eteenpäin rivakoita uudistuksia johtavien luottamuspaikkojen hallintaan.

Kaupungit pärjäävät hyvin erillään, mutta ongelmiakin riittää, ja ne ovat usein yhteiset.

Imatralla kaupunginvaltuuston enemmistö muodostuu historiallisella tavalla kokoomuksen vetämästä liittoumasta, johon kuuluvat myös keskusta, perussuomalaiset ja vihreät. Kautta vuosien vallassa olleet sosiaalidemokraatit saavat tyytyä kakkospaikkaan. Lappeenrannassa puolestaan kokoomuksen äänivalta supistui, vaikka sitoutumattomat myö-liikkeen edustajat sulautuivatkin porvaripuolueen liittolaisiksi.

Esimakua lähiviikkojen näytelmästä saatiin jo, kun kokoomus menetti Lappeenrannassa kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikan keskustalle. Samalla päättyi voimahahmo Heikki Järvenpään (kok.) valtakausi poliittisella ykköspaikalla.

Kuvien kaatamista on tiettävästi luvassa myös Imatralla. Demareiden mahalasku kaupunginjohtavalinnassa on sälytetty omissakin riveissä pitkälti Heikki Tannisen ja Heikki Luukkasen niskoille. Perinteisesti näyttävillä luottamuspaikoilla toimineiden vaikuttajaikoneiden pääsy vallan huipulle kariutunee viimeistään porvariliittymän tyrmäykseen.

Maakunnassa on eletty hetki, jolloin sen todettiin odottavan poliittisten päättäjien sukupolvenvaihdosta. Kun ajan viisaria pyöräyttää viitisentoista vuotta taaksepäin, ahertavat nostalgisissa kuvissa Saimaankaupunkia rakentavat työryhmät. Imatran ja Lappeenrannan yhdistyminen kariutui tuolloin todennäköisesti myös mahtipontisuuteensa, mutta ennen kaikkea Imatran demareiden ja Lappeenrannan kärkipoliitikkojen keskinäiseen luottamuspulaan.

Vaikka tulevaisuuden pelastajana lanseerattua Saimaankaupunkia ei tullut, kaupungeille on käynyt pääsääntöisesti hyvin. Sekä Imatralla että Lappeenrannassa kuntien talousasiat ovat mallillaan ja valtion investointeja maakuntaan on saatu sekä väyliin että rajan tarpeisiin.

Kuntaliitoksilla on tänä päivänä vanhanaikainen kaiku, sillä Eksote ja maakuntauudistus pistävät jo pelkällä olemassaolollaan painetta kuntarajat ylittävälle yhteisymmärrykselle. Uutisvuoksen ja Etelä-Saimaan viime syksynä tekemässä kyselyssä imatralaisvaltuutetuista vain aniharva oli innostunut aloittamaan neuvottelut maakunnan kahden kaupungin liitoksesta. Myötämielisimpiä ajatukselle olivat kokoomuksen edustajat.

Kuntaliitokset tarkoittavatkin sekä Imatran että Lappeenrannan poliitikoille lähinnä kaupunkien naapurikuntien liittymistä isompaan, mihin luonnollisesti pitäjien päättäjillä saattaa olla hyvin erilainen käsitys.

Jotain uutta poliittisen ykkösketjun uusiutuminen saattaa silti Etelä-Karjalaan tuoda. Imatra valmistautuu perustamisensa 70-vuotisjuhliin, joita vietetään ensi vuonna. Lappeenranta puolestaan juhlii tänä vuonna kuntaliitoksia, joiden avulla se saavutti asemansa maakunnan suurimpana kaupunkina. Kaupungit pärjäävät hyvin erillään, mutta ongelmiakin riittää, ja ne ovat usein yhteiset.

Imatralla uusi neljän puolueen liittouma aikoo nostaa politiikantekoa esiin kabineteista. Jos suunta toteutuu, se olisi tervetullutta myös maakunnalliselle tasolle. Vanhojen kaunojen jättäminen taakse jättäisi tilaa uusia avauksia löytävälle yhteistyölle.

Mari Pajari
mari.pajari@uutisvuoksi.fi
Kirjoittaja on Uutisvuoksen vastaava päätoimittaja