Kolumni

Karua kauneutta

18.4.2017 4:00Tekstikoko: AAA
Kuva: Inka Nordlund

Amerikkalais-englantilaisen T. S. Eliotin runossa Autio maa on 434 riviä. Niistä ensimmäinen on jäänyt lausahdukseksi, jota kuulee usein käytettävän tähän aikaan vuodesta. Runon ensimmäiset säkeet kuuluvat:

”Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää / sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa / muiston ja pyyteen, kiihottaa / uneliaita juuria kevätsateella.”

Huhtikuu on ääripäiden kuukausi.

Huhtikuu on ääripäiden kuukausi. Kirkas päivänvalo vaatii heräämään talviunilta, vaikka vielä on liian kylmää ollakseen kesä. Lumen alta paljastuu kuollut maa, mutta luonto odottaa yhä puhkeamistaan kukkaan. Huhtikuu onkin karussa kauneudessaan innoittanut monia lyyrikoita.

Kotimainen rock-yhtye Tehosekoitin lauloi huhtikuusta Jokin ajaa mua -kappaleessa seuraavasti:

”Mä olen taas hauras ja kauhtunut / kuin auringon paiste vois mut puhki kuluttaa… /... Huhtikuu on, kuukausista julmin kai / niin ainakin sanotaan, jossain kirjassa / mitä mä saan irti tästäkin keväästä / kun kohtalon tuulet taas mut luotas puhaltaa.”

Egotrippi -yhtyeen laulussa huhtikuu nähdään muutoksen ja koettelemuksen aikana, jossa on kuitenkin häivähdys optimismia. Muuttolaatikoiden keskellä laulaja pysähtyy hetkeksi katsomaan ikkunasta pihalla olevien lasten leikkiä: ”

On kevään ensimmäinen päivä / uusi alku, täysi kaaos / askel tuntemattomaan / vain me kaksi / lattialla / väsyneinä / lopen uupuneina / kyllä me tästä selvitään”.

Kevät antaa aina lupauksen uudesta alusta. Yö -yhteen kappaleessa Neiti huhtikuu laulaja on menettänyt rakkaansa edellisenä syksynä. Pitkän ja yksinäisen talven jälkeen koettaa lopulta aika, jolloin ero on enää muisto:

”Niin lujaa tänään tuulee / kun talven viime rippeet kevät kauas puhaltaa / neiti huhtikuu, joku julmaksi sua luulee / vaan minut sait taas tuntemaan / että joskus vielä voisin rakastaa.”

Kevään kauneudesta rakkauden vuodenaikana on kirjoitettu useasti. Romanttisen näkemyksen huhtikuusta tarjoaa vaikkapa jazzlaulaja Ella Fitzgeraldin tunnetuksi tekemä kappale Pariisin huhtikuu, tai elokuvan Rakkautta huhtikuussa (1957) tunnussävelmä, jonka suomalaisen version lauloi Olavi Virta. Kappaleessa laulaja kehottaa kuulijaa tarttumaan onnen, kun se kohdalle sattuu:

”Kaunehin on ruusu huhtikuun, hehkuvin on aina lempi nuoruuden… /… jos pilvi huhtikuinen sadekuuron heittää, kukkiin maan taas peittää hymy auringon / on haihtuvaa tuo lempi huhtikuinen, siis sä kiinni tartu hetkeen kiitävään.”

Kanerva Jalarvo
kanerva.jalarvo@uutisvuoksi.fiKirjoittaja on Uutisvuoksen toimittaja.