Luoko ihminen itse Jumalansa?

14.12.2016 4:00Tekstikoko: AAA
Kuva: kai skyttä

Otsikon kysymys on sellainen, joka usein esitetään pohdittaessa Jumalan olemassaolollisia kysymyksiä. Kysymys nousee myös esiin, mikäli Raamattua luetaan alusta lähtien. Raamatun muodostama jumalakuva ei näet ole yhtenäinen.

Ihmisen yritykset etsiä Jumalaa menevät Raamatussa usein metsään, mikä näkyy monissa kohdin ihmisen keksimissä, mutta Jumalan nimissä annetuissa ohjeissa.

Raamatun alkulehdillä Jumala on hyvin läheinen: hän istuu ihmisten kanssa leirinuotiolla ja on muutenkin vahvasti läsnä ihmisten elämässä. Kerran Jumala ottaa painimatsin Jaakobin kanssa. Hän myös antaa tarkkoja määräyksiä esimerkiksi erilaisten uhrien kohdalla. Pystyypä Jumalan kanssa käymään jopa taivuttelunomaisia keskusteluja.

Siirryttäessä Israelin kansan vaiheisiin, ensin Egyptissä orjuudessa, myöhemmin autiomaavaelluksella ja pyhän maan valloituksessa, Jumalakuva muuttuu. Aiemmin läheisestä ja keskustelevasta Jumalasta on jäljellä oikeastaan vain rippeet.

Jumala antaa suoranaisia tappokäskyjä, kumoaa omissa nimissään annettuja säädöksiä ja käyttäytyy kovin äkkipikaisesti. Keskusteluyhteys Jumalan kanssa on harvoilla ja valituilla syrjässä muiden katseilta, vain Aaron ja Mooses voivat lähestyä läheisestä kaukaisen voimakkaaksi muuttunutta Jumalaa.

Myöhemmin profeetat ja osin myös kuninkaat olivat keskusteluyhteydessä Jumalan kanssa, ei rahvas kansanosa. Vanhan testamentin jälkeen jumalakuva kokee muutoksen siirryttäessä Jeesuksen elämään: Jeesus menee lähimmäisenrakkaus edellä. Miksi näin?

Uskon, että juuri tässä kohtaa Raamattu toimii varsin hyvänä oppikirjana. Itselleni Raamattu on ennen muuta kertomus ihmisen ja Jumalan yrityksistä etsiä toisiaan. Ihmisen yritykset etsiä Jumalaa menevät Raamatussa usein metsään, mikä näkyy monissa kohdin ihmisen keksimissä, mutta Jumalan nimissä annetuissa ohjeissa, pahimmillaan suoranaisissa tappokäskyissä.

Itselleni on vaikeaa uskoa Jumalan antavan tällaisia tappokäskyjä. Välillä taas ihminen ja Jumala kohtaavat hyvin koskettavalla tavalla, mikä näkyy ehkä parhaiten Jeesuksen kohtaamissa ihmisissä.

Ihminen siis muokkaa jumalakuvaa eri aikojen mukaan: Vanhan testamentin Jumala on kovin kiinnostunut esimerkiksi uhri- ja puhtaussäännöistä, koska sen ajan ihmisille ne olivat tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen loisi itse Jumalan. Jumala on niin paljon muuta kuin ihmisen eri aikoihin sidottu jumalakuva.

Sen me voimme huomata jälleen joulun tunnelmassa, jossa on läsnä aina selittämätöntä läheisyyden tuntua: rakkautta. Jumalan työtä, ei ihmisen keksintöä.

VILLE KAJAN

Kirjoittaja on Imatran seurakunnan seurakuntapastori.