Esimerkillistä taiteilijavastuuta

13.12.2016 4:00Tekstikoko: AAA
Kuva: kai skyttä

Suomen Saara Aalto jäi toiseksi Britannian X-Factorissa. Se on hienoa, vaikka joidenkin mielestä harmi.

Ei taida olla asiaa, josta mieltään

En ole liiemmin seurannut Saara Aallosta kertovaa uutisointia (saati Britannian X-Factoria), mutta hyvältähän se tuntuu, kun oman maan edustaja menestyy.

Välillä ehkä vaikutti, että Saara Aaltoa oli liikaakin joka paikassa, mutta kyllähän hän huomionsa oli omalla työpanoksellaan ansainnut.

Aallon semifinaalihypetys sattui samaan aikaan kun Imatralla tapahtui kamalia. Nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa, mutta kuinkas ollakaan: nettimaailmassa oltiin sitäkin mieltä, että Britanniaan ei nyt lämpöisiä ajatuksia lähde. Aalto kun oli ilmeisesti jossakin haastattelussa joskus vähän sättinyt Suomea.

Joku siis pahoitti mielensä, kun Aallon (ehkä) sättimässä maassa tapahtuu kamaluuksia ja nainen kehtaa menestyä toisaalla. Hänen olisi kai pitänyt tämän jonkun mielestä perua esiintyminen, oikaista sanomisensa ja ottaa osaa jättämällä kesken koko X-Factor.

Eipä tuo tietysti yllätyksenä tule, mielensäpahoittajia on aina. Ei taida olla asiaa, josta mieltään ei voisi pahoittaa.

Olen haastatellut Saara Aaltoa puhelimessa muutamia kertoja. Hän on vaikuttanut sydämelliseltä ihmiseltä, joka tekee maailmasta parempaa laulamalla.

Sana taiteilijavastuu nousee esille näyttelijöiden tai muiden esiintyjien keskuudessa silloin tällöin. Kuuluisuuksia ihaillaan. Heistä otetaan mallia. Aalto on mielestäni hoitanut tätä vastuutaan hyvin, mikäli hänen tekonsa taiteilijavastuuksi voidaan ajatella.

Vuoden homona hän on vienyt eteenpäin sanaa, ettei kenenkään tarvitse pelätä olla aidosti sitä mitä on. Hän on toivonut voivansa sanoillaan ja teoillaan auttaa samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia. Niin nuoria kuin vanhempia, jotka ehkä pohtivat kuinka suhtautua lapseensa.

Iltalehti tiesi kertoa 12. joulukuuta, että Aalto taisteli naiseen rakastumista vastaan. Varmasti maailmaan mahtuu monta sellaista, joka painii nyt noiden asioiden kanssa. On tärkeää, että on joku, jonka toimintaa peilata omaansa samankaltaisessa tilanteessa.

Viimeisimmässä haastattelussa Aallon kanssa puhuimme juuri tästä. Aalto oli mielestäni oikeasti vilpitön. Tämä jos mikä on vastuunkantoa.

Saara Aalto on nähdäkseni muutenkin käyttäytynyt tyylikkäästi julkisuudessa. Hienoa kun sai olla merkittävässä kilpailussa mukana loppuun saakka. Hopea ei ole häpeä.

Anniina Meuronen anniina.meuronen@uutisvuoksi.fi