Kristian Meurman tulee hyvin toimeen sairautensa kanssa. Kuvaaja: Anniina Meuronen

ANNIINA MEURONEN

LAULAJA Kristian Meurman kertoo, että häneen ei voi tutustua huomaamatta, että ”tolla kaverilla on vähän päässä vikaa”.

Meurman sai vahvistuksen kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosista 20-vuotiaana, kun oli pari vuotta aikaisemmin soittanut hätänumeroon varmistaakseen, oliko sittenkään järkevää mennä junan alle. Soiton jälkeen hän otti taksin lähimpään sairaalaan, jossa odotti pääsyä lääkärin puheille koko yön, mutta hoitaja käski aamulla mennä kotiin, sillä ”ei sulla mikään ole”. Meurman soitti isälleen ja kertoi oudoista ajatuksista. Meurmanin isä, lääkäri itsekin, ymmärsi yskän ja käski mennä heti yksityiseen sairaalaan, jonne ilmoitti poikansa tulosta.

– Laitoshoidossa en ole ollut, koska rakkaassa kotikaupungissani Espoossa on tapana, että jos voi kävellä, niin laitetaan kotiin vaikka olisi psykoosissa. Kotihoidossa sen sijaan olen ollut. Faija valvoi, etten tee mitään typerää, Meurman muistelee.

Diagnoosikielteisyyttä Meurmanilla ei ole ollut, sillä oikea diagnoosi selitti monta asiaa. Aikansa hän taisteli lääkekielteisyyttä vastaan, mutta totesi, että nappeja on napsittava.

– Kyllä siinä diagnoosin hyväksymisessä kuitenkin sellainen viisi vuotta meni, Meurman myöntää ja to-

teaa, että vajaa kymmenen vuotta kesti saada asiat kunnolla reilaan. Hän muistuttaa, että kymmenen vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielialojen aaltoiluhäiriö, jossa mielialat vaihtelevat manian ja masennuksen välillä. Vaihteluista pystytään leikkaamaan pahimmat piikit pois oikealla lääkityksellä.

Maniajaksojensa aikana mies oli muun muassa tuhlannut luottotietonsa hetkeksi hyllylle ja sählännyt ihmissuhteissa.

– Viimeiset viisi vuotta ovat olleet sellaista positiivista eheytymisen aikaa, Meurman kertoo.

Meurman oli mukana Imatran Kulttuuritalo Virrassa järjestetyssä mielenterveys- ja päihdefoorumissa.

Mielenterveyden keskusliiton nimeämä Hyvän tahdon lähettiläs vastasi tunnin ajan kysymyksiin, joita yleisössä olleilla oli esittää. Aluksi hän kertoi oman tarinansa ja siitä, kuinka on vuosi vuodelta oppinut taitavammaksi itsensä lukijaksi, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ”harrastajaksi”.

– Tämä on minulle tärkein harrastus. Olen tehnyt sitä vuosia ja olen oikeastaan jo aika hyvä siinä, Meurman hymyilee.

Hän on tyytyväinen, että on kertonut sairaudestaan julkisuudessa.

– Toivon, että voisin olla sellainen rohkaiseva esimerkki. Vaikka latva on laho ja pitää vetää nappeja, jotta pysyvät liitokset kasassa, niin silti täällä ihan pokkana teen levyjä.

Hän päätti tehdä omista mielenterveysongelmista julkisia sen vuoksi, että ne ovat niin suuri osa häntä itseään.

Hän kirjoittaa itse lauluihinsa sanat, joissa on väistämättä asioita omasta elämästä.

– Paljon vähemmän on tullut skeidaa niskaan, mitä olin ajatellut. Joskus nuoret miehet ovat tulleet sanomaan, että pitikö sitten mennä lehdille avautumaan, mutta olen ohittanut moisen olan kohautuksella.

– Vain positiivisella palautteella on merkitystä, hyvän mielen lähettiläs hymyilee.

Meurman harmittelee, että niin usein mielenterveysongelmat ymmärretään väärin.

– Ihminen ei voi juosta, jos sillä on jalka poikki. Aivotkaan eivät voi ajatella, jos ne ovat rikki. Jos käsi on murtunut, niin ihmiset ymmärtävät miksi on sairauslomalla. Syöpäkin näkyy röntgenissä, mutta jos kuuppa on sekaisin niin se ei näy sillä tavalla missään, Meurman vertaa.

Mielenterveysfoorumi päättyi Kristian Meurmanin esittämään kappaleeseen Lapin kesä.