Patsaat muuttuvat hiljalleen osaksi ympäristöä sammaloituessaan.
Kuva: Päivi Vento

ITE-taiteilija Veijo Rönkkönen on ensimmäistä kesää poissa, mutta päivittäin sadat ihmiset pysähtyvät ihailemaan hänen kättensä jälkeä.PÄIVI VENTO

– AIVAN MAHTAVAA. Mystinen. Aika on pysähtynyt ja muuttunut kiveksi, kuvailivat helsinkiläiset Ella Sohlo ja Seppo Paldanius tuntojaan Rönkkösen patsaspuistossa. He etsivät puistoa ja kysyivät tietä Kägösestä. Siellä heille kerrottiin ITE-taiteilijan kuolleen talvella.

– Luulemme, että myös taiteilija oli persoonana mystinen. Tietenkin hänestä voisi olla täällä pieni opastaulu, mutta toisaalta työt kertovat omaa tarinaansa.

Ella Sohlo pohdiskeli puiston sijaintia valtatien ja rautatien puristuksessa, sekin on hänestä jotenkin kiehtovaa.

– Osa patsaista on pelottavia, jopa zombimaisia. Onko hän tietoisesti halunnut tehdä niistä sellaisia, Sohlo kyseli.

Pariskunta tuumi, että jos vastaava paikka olisi heidän kotiseudullaan, se pidettäisiin kunnossa vaikka talkoilla.

Helsinkiläiset kehottivat Parikkalan päättäjiä palkkaaman puistoon puutarhurin, jottei kasviston tuoma lisämystisyys muutu umpeenkasvuksi.

– Näytämme sukulaistytölle Kaakkois-Suomen ihmeitä ja patsaspuisto on yksi niistä, kertovat ruokolahtelaiset Seija ja Jorma Heikkonen. Sukulaistyttö Suvi Nuotio Vihdistä oli aivan vakuuttunut näkemästään.

– Osa teoksista on kauniista sammaloitunut osaksi ympäristöä. Ainutlaatuinen paikka. Toivottavasti tämä ei tuhoudu koskaan, Suvi Nuotio sanoi.

Heikkoset ovat vanhoja patsaspuiston kävijöitä ja toteavat kukkaloiston olevan suppeampi kuin ennen. Seija Heikkonen suri isoa kasvimaan aluetta, jossa ennen yksivuotiset kesäkukat kukoistivat.

Nuotio totesi, ettei häntä puutarhan kunto vaivaa, koska ei paremmasta tiedä. Hänen silmissä hoitamattomuus on vain osa kokonaisuutta ja rappioromantiikkaa. Jorma Heikkonen arveli, että jos puutarhan annetaan vuosia kasvaa villinä, jossakin vaiheessa seuraa patsaiden esille kaivaminen kaiken sen keskeltä.

– En usko, että kukaan ostaisi tätä laittaakseen paikan kiinni vaan päinvastoin, ylläpitämisen takia, Jorma Heikkonen tuumi.

Tamperelaiset Orvokki ja Juhani Konttinen kysyvät, asuuko taiteilija paikkakunnalla. He eivät tiedä paikan taustoja ja ihmettelevät sitä, ettei kunta ole jo ostanut paikkaa. Orvokki Konttinen miettii, että puutarha on nopeasti aivan turettunut ellei sitä hoideta.

– Mainiota taidetta. Hän on tehnyt täällä sitkeän päivätyön. Rönkkösen kaltaisia persoonallisuuksia pitäisi todellakin arvostaa.

Facebookissa on ryhmä ”Pelastakaa Parikkalan patsaspuisto.” Sen on perustanut Janne Mällinen ja maanantaihin mennessä ryhmään oli liittynyt yli 300 jäsentä. Seinäkirjoitusten sävy on ihmettelevä; kuinka kulttimaineeseen yltäneen ITE-taiteilijan elämäntyön säilyttämiseksi edes pitää käydä keskustelua? Tässä ryhmäläisten mielipiteitä.

– Patsaspuisto on oikeasti monille ei-itäsuomalaisille ainoa asia, jonka he Parikkalasta tietävät tai muistavat. Patsaspuiston ja Veijo Rönkkösen kohdalla voisi puhua jo jonkinlaisesta kulttimaineesta. Toivottavasti kunta todella tekee asialle jotain. Ettei sitten tarvitse vuosien päästä voivotella, ku kaik män.

– Patsaspuisto on olennainen osa omia lapsuudenmuistojani: patsaat olivat ehdoton kohokohta mummolan automatkalla, vaikka puisto ei silloin vielä ollut yleisölle avoin. Oma kuopukseni tosin hieman pelkäsi lasisilmäisiä hahmoja viimekesäisellä visiitillä, mutta esikoinen osaa jo arvostaa paikan erikoislaatuista henkeä.

– Puisto on säilytettävä, Veijo teki hienon elämäntyön, joka noteerattiin kansallisesti erittäin laajasti ja on monelle vieraspaikkakuntalaiselle se juttu, jonka takia Parikkalaan ylipäätänsä kannattaa pysähtyä. Vaadin, että puisto säilytetään ja merkitään suojelukohteeksi, se ei luulisi Parikkalan kunnan kukkaroa suuremmin rasittavan. Veijo, olet tehnyt elämästämme rikkaamman ja maailmastamme mielenkiintoisemman ja pienen seikkailun arvoisen. R.I.P

– Omantienkulkijat rules. Tää herra osasi haaveilla ilmeisesti koko elonsa. Parempi jätkä kuin kukaan maajussi tuolta sisäsiittoisilta pelloilta.

– Naapurista nähtynä Parikkalan päättäjät ovat tyhmiä, jos laskevat patsaspuiston jollekin yksityiselle. Kyllä se kuuluu kunnalle! Seutukunnan suosituin matkailunähtävyys.

– En voi kertakaikkiaan käsittää, ettei kunnan kulttuuriperintö/matkailuvaltti-intresseissä ole tämän upean puiston ”pelastaminen” ja ylläpito? Löytyykö Parikkalan kunnalta luovuutta ja ennakkoluulottomuutta?

– Eihän tällasta ITE-taidetta voi kukaan/ketkään itseään kunnioittavat kuntalaiset/kansalaiset päästää tuhoon - muuten on turha mihinkään muuhunkaan uhoon!