Joe Lovano esiintyi McCoy Tyner Trion vieraana BB-teltassa keskiviikkona.
Kuva: Katja Neuvonen

Yksi fonistin unelmista täyttyi, kun hän aloitti yhteistyön McCoy Tynerin kanssa.AINO HEIKKONEN

– SAKSOFONI sai minut valtaansa jo lapsena, Joe Lovano vastaa kysymykseen siitä, miten hänestä tuli saksofonisti.

Yhdysvaltain Clevelandissa 1952 syntynyt Lovano on yksi maailman tunnetuimmista nyky-saksofoneista. Kosketuksen instrumenttiinsa hän sai lapsuudessaan. Lovanon isä oli saksofonisti, ja hän istutti alttosaksofonin poikansa käteen jo, kun poika oli vain 5-vuotias.

Hieman vanhempana jazz-vaikutteiden imeminen jatkui isän levykokoelmaan tutustumalla. Levyhyllystä löytyivät Charlie Parkerit, Dizzy Gillespiet ja muut jazzin klassikot.

– Kun opettelin soittamaan, tavoitteeni oli päästä musisoimaan isäni sukupolven muusikoiden kanssa, Lovano tarinoi.

Lovanon isän sukupolveen kuuluu muun muassa McCoy Tyner, jonka kanssa saksofonisti esiintyi Imatra Big Band Festivaleilla keskiviikkona. Lovano kertoo, että unelman täyttyminen on ollut upeaa.

– McCoy Tyner on erittäin hengellinen ihminen, ja se heijastuu myös hänen musiikistaan. Se antaa syvän pohjan myös omalle soitolleni, Lovano kuvailee jo vuonna 1999 alkanutta yhteistyötä.

Muita ikimuistoisia yhteistöitä ovat olleet muun muassa konsertit nyt jo edesmenneiden kapellimestari Woody Hermanin ja saksofonisti Stan Getzin kanssa. Mieleenpainuvia olivat myös levytyssessiot pianisti Hank Jonesin kanssa 2000-luvun alkupuolella. Lovano painottaa, että on vaikeaa nimetä uran yksittäisiä huippuhetkiä, sillä jokainen konsertti on ainutlaatuinen.

Lovanon pitkään uraan mahtuu valtava määrä keikkoja ja konsertteja. Hän on myös ollut ahkera levyttäjä: oman bändinsä kanssa hän on tehnyt 28 albumia, yhteistyössä eri artistien kanssa kuusi levyä, ja vierailevana artistina hän on ollut kymmenillä äänitteillä.

Konserttien ja levytysten lisäksi Lovano opettaa Berklee School of Musicissa. Imatralla ollessaan huippusaksofonisti piipahti vierailevana kouluttajana myös big band -kurssilla.

– Opetuksessa on kyse ideoiden jakamisesta. Hyvä musiikki syntyy, kun soittotekniikka onnistutaan yhdistämään tunteisiin.

Lovanon mukaan oleellista muusikoksi tulemisessa on kuuntelu, jota ei pidä rajoittaa vain oman instrumentin mestareihin. Itse hän kertoo kuunnelleensa kaikkien instrumenttien taitajia pianosta rumpuihin ja laulajiin.

– Jos ei tunne muita soittimia, se on sama kuin ajaisi autolla tietämättä liikennesääntöjä. On tiedettävä, ketä pitää väistää ja mitä liikennevalojen värit tarkoittavat, Lovano vertaa.

Tulevaisuudensuunnitelmista kysyttäessä Lovano alkaa luetella projekteja, joissa hän on mukana. Syksyllä hän levyttää Us Five -bändinsä kanssa Charlie Parkerin musiikkia. Sen jälkeen on kiertuetta ja konserttiprojektia. Myös opetus Berkleessä jatkuu.

Vauhti tuntuu kiihkeältä, ja Lovano myöntääkin, että aikataulujen sovittelu on joskus haastavaa.

– Muusikot eivät yleensä jää eläkkeelle, paitsi jos he menettävät intohimonsa musiikkiin.

Lovano toivookin säilyttävänsä intonsa ja pysyvänsä terveenä, jotta musiikkiura voi jatkua. Syy siihen on selvä.

– Musiikin maailmassa eläminen on siunaus. Musiikki rikastuttaa elämää.