Reino Lainetta ja Pentti Mutikaista yhdistää ystävyys
8.7.2010 4:00Tekstikoko: AAALegendat toivovat jazzille parempaa näkyvyyttä.
KATJA NEUVONEN
SUOMEN Big Band Yhdistys, Suomen Jazz & Pop Arkisto sekä Imatra Big Band Festival palkitsivat eilen vuoden 2010 jazzlegendat Imatran Koskenpartaalla. Musiikin monitoimimiehiä, rumpali Reino ”Reiska” Lainetta ja basisti Pentti Mutikaista yhdistää muukin kuin pitkä soittohistoria.
– Jos ei minun puhelimeni soi, niin otan itse luurin käteen ja soitan Mutille. Olemme päivittäin yhteyksissä ja käymme yhdessä pelaamassa muun muassa golfia, kertovat Laine ja Mutikainen.
– Joskus on kivi kengässä, kun soittaa muiden kuin Reiskan kanssa. Meidän yhteistyömme on saumatonta. Siinä ei tarvitse ajatella, että missä mennään, Mutikainen jatkaa.
Reiska Laine, Suomen Jazzlegenda numero 19, aloitti muusikonuransa vuonna 1965. Laine on soittanut uransa aikana lukuisissa kokoonpanoissa, kuten Pekka Pohjolan ja Vesa-Matti Loirin yhtyeissä. Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon mies pokkasi vuonna 1981.
Jazzlegenda-palkintoa Laine pitää niin ikään ainutlaatuisena tunnustuksena tehdystä työstä.
– Jazzmuusikot ovat melko näkymätöntä porukkaa. Monesti jazz ei edes ylitä uutiskynnystä, siksi tällaiset palkinnot ovat tärkeitä. Olen onnellinen ja otettu tunnustuksesta, sillä harvoin palautetta saa muilta kuin kollegoilta. Toiset haukkuvat ja toiset kehuvat. Kaiken kaikkiaan palaute on kuitenkin tärkeää, Laine vakuuttaa.
Edelleen ahkerasti keikkaileva Laine liputtaa jazzin puolesta, eikä omien sanojensa mukaan vaihtaisi sitä mihinkään. Hän kertoo jatkavansa musiikin parissa niin kauan kuin kädet kestävät.
– Huonossa kunnossa ne tälläkin hetkellä ovat, mutta toivotaan, ettei mene enää tästä pahemmaksi.
Pentti Mutikainen tituleeraa itseään huithapeliksi, joka tekee, mitä tahtoo. Jazzlegenda numero 20. tiesi jo varhain, mitä elämältään haluaa. Ensimmäisen kosketuksen musiikkiin Mutikainen sai noin 4–5-vuotiaana saadessaan omakseen huuliharpun.
Huuliharpistia miehestä ei kuitenkaan tullut, sillä myöhemmällä iällä kitaroita rämpyttäneen bändiporukan pienoisesta painostuksesta johtuen Mutikainen vaihtoi bassoon.
– Ja sanottakoon nyt, että se ei ole aivovamma, jos valitsee bassonsoiton, Mutikainen nauraa.
Mutikainen aloitti ammattiuransa vuonna 1958 Matti Heinivahon yhtyeessä. Mies on levyttänyt yli 4 000 kappaletta studiomuusikkona, vaikkakin parhaiten hänet tunnetaan juuri jazzmuusikkona. Laineen tavoin Mutikainen on Yrjö-palkittu mies.
Suomen Jazzlegenda-tunnustusta Mutikainen pitää merkittävänä.
– Totta kai on hienoa saada tunnustusta ihmisiltä, jotka jotain jazzista ymmärtävät. Eri asia olisi saada vastaavanlainen tunnustus esimerkiksi maatalousnäyttelyssä.





















