Komugi Ando kiinnitti perjantaina vielä vaijereita maalauksiinsa. Ando sanoo käyttävänsä töissään vaaleita värejä selvästi suomalaisia enemmän: samat värit löytyvät kyllä häneltäkin, mutta eri töistä.
Kuva: Teemu Salohalme
Japanilaista Komugi Andoa ja suomalaista Aino Mäntystä yhdistää taiteilijoina useampi asia kuin erottaa. Se on yksi merkki taiteen kansakunnat ylittävästä universaaliudesta.TEEMU SALOHALME
TAMMIKUUSSA imatralaiset taiteenopiskelijat kävivät Kankaanpäässä, nyt kankaanpäälaiset tulivat Vuoroin vieraissa -näyttelyllään Imatralle. Kaupunkia vaihtoi tilapäisesti kahdenkymmenen taiteilijan kolmekymmentä teosta, jotka ripustettiin torstain ja perjantain aikana Imatran Tietotalon kolmeen kerrokseen.
Avajaispäivänä perjantaina paikalta yllättää vielä kaksi taiteilijaa loppuvalmistelujen parista. Komugi Andon kiinnittäessä maalauksia Aino Mäntynen saattaa istahtaa tuolin reunalle ja toteaa pahimman ripustamispaniikin jääneen eiliseen. Mutta se oli vain ripustamispaniikkia, aluillaan on vastaanottopaniikki.
- Järkyttävän paljon jännittää oman työn vastaanotto. Ennen kaikkea olisi kiva jotenkin saada selville, onko sama työ eri ihmisten mielestä samalla tavalla mielenkiintoinen, Mäntynen pohtii.
Komugi Ando ja Aino Mäntynen ovat Kankaanpään taidekoulun oppilaita; Ando on keskittynyt maalauksiin, Mäntynen veistoksiin. Heistä Mäntynen on se uhkarohkea: hän kokeilee eri tekniikoita, eri materiaaleja ja leikittelee taiteella yleensäkin. Haaveena on joku päivä toteuttaa parimetrinen Transformers-hahmo, jota pystyy halaamaan. Toteutuksen tiellä on toistaiseksi kestävän selkärankamateriaalin löytäminen.
Ja Transformersin juurelle Mäntynen kaavailee nauraen sijoittavansa käpylehmiä juoksentelemaan aitaukseen. Se on vähintään yhtä yllättävää ja kekseliästä kuin Mäntysen Tietotalolle ripustama aidon näköinen kasvokuva, jonka materiaalina on perinteinen käsipyyhepaperi.
Ando sen sijaan menee minimalistisempaan suuntaan.
- Minua kiinnostavat yksityiskohdat, minun työni ovat tulkintoja esineistä ja tavaroista. Taiteeni kuvaa sitä, millaisina itse eri esineet näen, Ando sanoo.
Japanista Suomeen taidetta neljä vuotta sitten opiskelemaan tullut Ando miettii pitkän tovin suomalaisen ja japanilaisen taiteen eroja. Lopulta hän löytää niitä ainakin värien käytöstä.
- Suomalaiset käyttävät paljon tummia värejä ja tekevät paljon tummasävyisiä töitä. Lisäksi Japanissa kunnioitetaan perinteisiä käsityötaiteilijoita jopa niin paljon, että ihmiset ostavat vaikka miten epätäydellisiä mutta käsityömestarina arvostetun taiteilijan tekemiä töitä millaisilla hinnoilla tahansa, Komugi Ando toteaa.
- Toisaalta, kyllähän Suomessakin kaikessa designissa nimi painaa paljon. Taidemaailmassa ansaituista meriiteistä tulee töille ja tekijälle kuviteltavaa arvoa, Mäntynen lisää.
Valmistumisen jälkeen molemmat aikovat jatkaa taiteellista työtä, sikäli kun vain pystyvät. Mäntynen voi tehdä taidetta jatkokoulutuksessa tai varsinaisten töiden puuttuessa vaikka työttömyyskorvauksen turvin, mutta Komugi Andolle sellainen ei välttämättä ole mahdollisuutta: Ando palaa takaisin tulivuoren juurelle Naganoon, missä hänen on mentävä ensimmäiseksi töihin. Sinä aikana ei taiteilla.
- Japanissa ei ole mitään tukea taiteilijoille. Stipendejä saavat vain taitavat ja kuuluisat taiteilijat. Mutta jatkan taiteellista työtä jollain tavalla, en vain tiedä vielä miten, Ando sanoo.
- Minä teen taidetta, koska minulla on tarve ymmärtää maailmaa. Ei se taiteilu pelkästään hauskaa ole, mutta se on minulle hyvin tärkeä tapa käsitellä minun ja maailman suhdetta, Komugi Ando toteaa.
Vuoroin vieraissa -näyttely on nähtävillä Imatran Tietotalolla 5.3. asti.
