Illi Broman vaihtoi rockin klassiseen musiikkiin

7.6.2009 4:00
Kuva: Anne Vihavainen
Netti on loistava foorumi laittaa musiikkia ihmisten ilmoille, Illi Broman sanoo. Hänen virtuaaliorkesterinsa kerää tuhansia kuulijoita ympäri maailmaa.

ANNE VIHAVAINEN

ETTEIKÖ vanha koira opi uusia konsteja? Höpö, höpö.

Vanha sanonta ei pidä paikkansa ainakaan imatralaisen, musiikin sekatyöläiseksi itsensä tituleeraavan Illi Bromanin kohdalla. 1960-luvun lopulla soittokunnassa rumpalina uransa aloittanut, ja 1980-luvulla Suomen rockmaailman huipulla hillunut mies ei ole jämähtänyt paikoilleen.

Viisikymppinen Broman ei kaihoile menneitä hyviä aikoja, savuisia takahuoneita, C-kasetteja ja kolmisointurokkia, vaan elää nykyaikaa. Hän sukkuloi internetin musiikkifoorumeilla kuin kotonaan ja levittää sävellyksiään pitkin virtuaalimaailmaa. Musiikkigenrekin on vaihtunut rokettirollista klassiseen.

Tosin kaikenlaista ehti välillä tapahtua, ennen kuin C-kasettimiehestä sukeutui nettisäveltäjä.

Alku oli perinteinen. Pikku-Illi hakkasi pöydän kulmat lommoille, kunnes sai rummun eteensä. Rumpu oli bassorumpu ja kuului Imatra Työväen Soittokunnalle.

- Kuukauden ehdin harjoitella ennen ensimmäistä keikkaa. Olin alle 10-vuotias.

Ura eteni pian tanssibändeihin. Into soittamiseen ei hiipunut, vaikka ikää ei paljon ollut ja koluttua tuli takahuoneineen tanssipaikka jos toinenkin.

- Bändejä ja kokoonpanoja ja oli niin paljon, että ei niitä kaikkia muista, Broman toteaa.

Rockelämä alkoi vuonna 1976. Broman oli mukana Rockin Suomen-mestaruuskilpailuissa Wiemäribändi-nimisellä imatralaisella kokoonpanolla. Tuli kolmas sija. Merkittävämpää oli, että kilpailun voitti Jimi Sumenin bändi Lappeenrannasta.

Tulomatkalla Illi Broman siirtyi Sumenin bändiin. Siitä alkoi nousukiito.

- Lujaa mentiin, se oli rockelämää sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutetta ei ollut mistään, ei rahasta, naisista eikä viinasta. Kamat olivat Suomen parhaat ja keikkabussikin viimeisen päälle. Tosin töitäkin tehtiin helvetisti, Broman kertoo.

Kiitoa kesti kolmisen vuotta. Sitten imperium hajosi. Broman siirtyi Maukka Perusjätkän bändiin, jossa meno jatkui Andy McCoyn, Pelle Miljoonan, Mike Monroen ja Jimi Sumenin kanssa.

Maukka Perusjätkän lento ei pitkälle liitänyt, mutta se ei Imatran-poikaa harmittanut. Broman ryhtyi tekemään levyä. Tarjous tuli Poko Recordsin Epe Heleniukselta.

- LP oli varmaan Suomen ensimmäinen, joka oli tehty kokonaan omin voimin. Sävelletty, soitettu, laulettu, äänitetty, tuotettu layoutia myöten. Koko homma. Levyn nimi oli I’m right. Ihan kohtalaisesti sitä myytiin, ulkomailla enemmän, Broman muistelee.

Liekö nimi I’m right ollut enne, sillä levyn jälkeen Illi Bromanin valtasi pitelemätön hinku valloittaa maailma. Mies seisoi Soundin kannessa keskisormi tanassa ja julisti että v......n Suomi.

- Asenne oli kohdallaan. Olin kova jätkä. Haukuin suomalaisen musiikkielämän ja artistit. Siltojahan siinä paloi, lähdin Lontooseen, Broman kertaa.

Ei Imatran-poika kusipäisyyttään pullistellut. Hän vain katsoi, että tämä on nähty. Levyn kanssa olisi pitänyt lähteä Suomea kiertämään. Ei kiinnostanut, mitä uutta keikkabussissa istumisessa olisi ollut. Ei mitään.

- Halusin, ja menin eteenpäin, ura jäi tänne, Illi Broman kuittaa nauraen.

Hän muistelee Euroopan valloitusretkeä hyvällä. Tuli nähdyksi ja koetuksi kaikenlaista. Sen verran paljon, että parin vuoden jälkeen kutsui taas kotimaa. Muutama vuosi vierähti suomalaisia ravintolabändejä säestellen. Työtä riitti, sillä rumpujen lisäksi Broman osasi myös soittaa bassoa. Hyvin.

Työ toi rahaa, mutta oli tappavaa. Piti keksiä muuta. Illi Broman pisti pystyyn studion Vuoksenniskalle. Radiomedia-yritys tuli sattuvaan saumaan paikallisradioiden ja radiomainonnan kasvun kanssa. Pätevälle tekijälle oli tarvetta. Elettiin 1980-luvun loppupuolta.

Vuosikymmenen puolivälissä Broman pyörähti Leningrad Cowboyseissa bändin Euroopan kiertueella. Sen jälkeen hän siirtyi teatterin maailmaan. Urakehitys lähti Imatran kaupunginteatterin lavastamosta ja päätyi ääniparvelle. Kolmen kauden jälkeen tuli stoppi.

- Ei se ollut minun maailmaani.

Teatterin jälkeen alkoi musiikin sekatyöläisen taidepaussi. Tuli muuta tekemistä. Sapattivapaat kestivät kymmenisen vuotta, jona aikana musiikki hiipui takavasemmalle. Meinasi hiipua myös koko ukko.

- Taidepaussista tuli totaalinen. Nollasin itseni lähes katuojaan, Broman kuittaa.

Sieltä kuitenkin noustiin. Oli ystäviä, jotka eivät antaneet periksi, vaikka mies itse oli jo antanut. Etenkin yksi sitkeä, joka oli vuosia kysellyt, että milloin Broman ryhtyy tosissaan säveltämään klassista musiikkia. Olisiko jo aika?

- Aloin säveltää. Suolsin ulos kaikki ne biisit, jotka olivat syntyneet päähäni kymmenen vuoden aikana.

Toinen ystävä kehotti laittamaan sävellykset saman tien nettiin musiikkisivustoille. Broman teki työtä käskettyä, ja vastaanotto on ollut loistava. Noin kuukausi sitten virtuaalibändi Illi Broman Symphonyorchestra nousi kansainvälisen musiikkifoorumin Xihalifen listalla ykköseksi. MySpacessa soittokertoja on kertynyt tuhansia.

Sen verran C-kasettimiestä Illi Bromanissa kuitenkin vielä on, että ihan kaikki virtuaalisen musiikkitodellisuuden salaisuudet eivät ole auenneet.

- Miten ihmeessä ihmiset älyävät edes mennä sinne sivulle kuuntelemaan? Käsittämätöntä.

Virtuaaliorkesterilla ei kuitenkaan euroja tienata. Tai niin voisi luulla, sillä netti avaa huimat mahdollisuudet tulla tunnetuksi. Jos tuote on hyvä, on mahdollisuus hyötyä siitä rahallisestikin. Tosin virtuaalisen sinfoniaorkesterin kaupallinen hyödyntäminen kuulostaa hieman vaikealta.

Mitä vielä. Vaviskaa te, jotka luulitte, että 50-vuotiaan Illin tavoitteet ovat toiset kuin 20-vuotiaan Lontoon valloittajan.

- Minä haluan oman sinfoniabändin. Maailma on soittajia täynnä, ja minä osaan johtaa. Ei ole isokaan juttu saada 40 soittajaa kasaan. Kenenkään ei tarvitse olla huippu, riittää kun osaa soittaa oman stemmansa. Se on siinä.

Perästä kuuluu.