kulttuuri
|
Mikä voi olla sen mukavampaa
Uv / Anne Vihavainen Imatran Sound of Music on täysosuma Teatteri Imatran ensi-ilta Imatran kulttuurikeskuksessa 26.1.2008 klo 16 Nyt voi onnitella kaikkia, jotka ovat onnistuneet saamaan liput Teatteri Imatran klassikkomusikaaliin The Sound of Music. Paikallisin voimin toteutettu, vierailijoin tähditetty musikaali on hämmästyttävän hieno paketti, jossa kaikki osaset toimivat yhdessä. Imatralaisittain voi olla ylpeä siitä, että seudulta löytyy tällaisia lahjakkuuksia, laulajia, muusikoita ja näyttelijöitä. Karelia-salin näyttämö muuttuu itävaltalaiseksi nunnaluostariksi ja suurkartanoksi, musiikki lumoaa, tarina viehättää uudella tavalla. Melkein sanattomaksi vetää. Kun kehuja alkaa jakaa, tulee ensimmäisenä mieleen tyylikäs ja hienoilla laulunlahjoilla varustettu nunnien kuoro, jota haluaisi kuulla tulevaisuudessa vielä lisää. Abbedissan roolissa Marja-Leena Luumi puolestaan tekee niin hienovireistä, läsnäolevaa ja kaunisäänistä työtä, että ensi-iltayleisö oli aivan myyty. Arja Koriseva taas on Marian roolissa nainen paikallaan, laulu helähtää aidosti ja yhteispeli lasten kanssa sujuu lämpimästi. Kai Hyttinen on kapteeni von Trappina juureva, mietityn oloinen hahmo, joka ei jää pelkäksi lasten komentelijaksi tai lauluilla lirkuttelijaksi. Miehestä paistaa myös ahdistus oman maan ja perheen kohtalosta. Liikuttava kohtaus, jossa lapset ensi kertaa uskaltautuvat laulamaan ankaralle isälleen, kosketti meitä katsojia, mutta selvästi myös roolin esittäjää. Suurta ihastumisen ja rakkauden sähinää ei pääparin kesken näyttämöllä kuitenkaan synny, pikemminkin tuntuu siltä, että kapteenin mielenkiinto kohdistuisi vahvimmin Sari Anrian esittämään kauniiseen rouva Schräderiin. Mutta elämällä on omat polkunsa ja lopputuloksena on uusi, toisiaan täydentävä musikaalinen pari, jolla on upea perhe. Ja se perhe, se vasta hieno onkin. Mistä onkin löytynyt näin kauniisti laulavia lapsia ja nuoria, jotka vielä ovat näyttämöllä kuin kotonaan? Katsomoon saakka ei näy turhaa jännitystä tai jäkitystä, vaan leikkisää ja luontevaa yhdessäoloa. Reipas iloinen ote on hallussa sekä tytöillä että pojilla: jokaisella on omat hetkensä, niiden aitous ja teeskentelemättömyys koskettaa. Ruusunsa on taidoista ja rohkeudesta ansainnut jokaikinen. Roolit vaativat myös heittäytymistä: esimerkiksi perheen esikoisen Lieslin roolissa Pirja Arponen laulaa sydämeenkäyvän pehmeästi 16-vuotiaan tunnoista. Natsilippu hätkäyttää Kiintoisaa on sekin, että kepeäksi kuvitellun musikaalin yllä lepää myös Kolmannen valtakunnan varjo, Itävallan liittäminen osaksi natsi-Saksaa. Ajankohdan kuvaus on tässä ohjauksessa terävästi läsnä ja jättää katsojalle myös mietittävää: veri tuntuu suonissa hyytyvän, kun jättikokoinen punainen hakaristilippu roikkuu tutulla näyttämöllä. Kapteenin Trappin perheen paosta tulee jännittävä osa tarinaa. Aki Honkatukia tekee herra Zelleristä pelottavan natsin, jolla selvästi on esikuva. Sähkelähettinä häärää Tero Autero, joka on nuoruuden innossaan uskottava hahmo. Itävaltalais-saksalaisen maailman välissä luovivana, lipevänä kulttuuripelurina Marko Kurikka on mainio. Ulla-Maija Järnstedt on kartanon topakka jöönpitäjä, Kari Kinnari on hovimestarina takinkääntäjä siitä ikävimmästä päästä. Lavastus on kaikin puolin onnistunut, ja saa näyttämön muutettua hämmästyttävän moniulotteiseksi. Valaistus vaihtaa tunnelmaa taitavasti, ja erityistä plussaa on tekniikalle annettava siitä, että musiikki, puheosuudet ja laulut kantavat hyvin ja selkeästi katsomoon. On hauska idea, että muusikot saavat soittaa omien holvikaariensa alla. Richard Rogersin klassikkokappaleet jäävät joka tapauksessa mieleen soimaan niin, että niitä huomaa viheltelevänsä vielä seuraavanakin päivänä: Mikä voi olla sen mukavampaa... Jos jotakin pientä parantamisen varaa yrittäisi esityksestä kaivaa, väliajan paikan olisi ehkä voinut miettiä uusiksi. Katsojat tuntuivat myös valittelevan, että harmaataustaisen käsiohjelman teksteistä oli salin valaistuksessa vaikea saada selvää. Mutta hienon esityksen olemme saaneet katsottavaksemme, nauttikaamme siitä! TIINA RÄIKKÖNEN The Sound of Music Ohjaus Petri Lairikko Rooleissa: Arja Koriseva, Kai Hyttinen, Pirja Arponen, Jarkko Maula, Senja Syrjälä/Katriina Matikainen, Santtu Kosonen/Joonas Annervo, Outi Piiparinen/Karoliina Kinnari, Julia Pulkkinen/Emma Salokorpi, Viivi Savelius/Veera Vento, Inna Rastas, Teija Savelius, Marja-Leena Luumi, Seija Strömberg, Kari Kinnari, Ulla-Maija Järnstedt, Tero Autero, Sari Anria, Marko Kurikka, Aki Honkatukia, Riku Hirvonen, Timo Lehto, Johanna Pulkkinen, Pipsa Kaalimaa, Anni Väänänen Koreografia: Aku Ahjolinna Kapellimestari: Virve Jääskeläinen Muusikot: Virve Jääskeläinen, Heini Vesterinen, Catherine Camille, Lilith Kostandian, Pekka Ranta, Reima Pekkonen, Pekka Seppänen Lavastus: Mirva Mustonen, Veikko Harju, Marko Suutarinen, Paula Kiukas Äänisuunnittelu: Keijo Miettinen Valosuunnittelu: Jukka Parviainen Valo- ja äänimestari: Juha Leskinen Puvustus: Marja Liukkonen, Santtu Pätilä, Marjo Hämäläinen Kampaukset ja maskeeraus: Tarja Broman |
Julkaisija: Sanoma Lehtimedia Oy | Vastaava päätoimittaja: Harri Manskinen
